Luin Helsingin Sanomat sivulta elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtosen 29.2.2020 julkaiseman tekstin ,joka kertoo kuvien ottamisympäristöstä ja miten ilman tietoa siitä ihmiset tekevät omia päätelmiään kuvista.
Ensimmäiseksi elokuvatoimittaja kertoo miten hän teki omia johtopäätöksiä elokuvatuottaja Harvey Weinstein kuvasta jossa hän kävelee rollaattorin kanssa matkalla seksuaalirikoksistaan oikeusistutntoon. Lehtonen ensimmäisesksi ajatteli kuvasta että Weinstein yrittää esittää heikkoa tai säällittävää. Mutta asia ei ollutkaan niin kun hän luki taustaa kuvasta.
Kun näin kuvan ja tiesin mitä on hän teki ,ajattelin aivan samaa kun Lehtonen. Olen joskus ajattelut tälläistä että kuvista on hyvä tietää tausta mutta nyt se alkaa tuntua vielä tärkeämmältä kun luin tekstin.
Dokumenttielokuvien tekiä Errol Morris kirjoitti kirjassaan ”Valokuvat imevät itseensä vääriä olettamuksia kuin kärpäspaperi kärpäsiä” Pidämme valokuvia tosina ja teemme itse päätöksiä että tämä näyttää tältä joten se on niin mutta nykyään kuvia voi muakata miten tahtoo. Minusta se on kiva että kuvia pystyy muokkaamaan koska sillä voidaan saada upeita teoksia mutta silti vähän pelottaa koska ihmiset voivat helposti tehdä huijauksia esim. muokkaavat toisien ihmisten kuvia joksikin ei halutuksi jutuksi ja alkaa jakamaan netissä sitä ja kysymykseni on että miten sen voi estää ja onko se edes mahdollista.
Tekstissä kerrottiin vankilassa otetusta kuvasta ja juhlakolikosta josta Suomenkansa suutahti. Kuvaa pidettiin lavastettuna ja epäsopivana. Kolikko kuitenkin haluttiin arvostaa itsenäisyyttä ja kunnioittaa uhreja. Kuvan mielestäni olisi voinut silti julkaista koska tarkoitus oli hyvä. Mutta siitä olisi ollut hyvä olla kontekstia koska selvästi ihmiset tarvitsevat sen. Seuraavaksi tekstissä oli postimerkistä jonka nimi oli The Sound of Silence, hiljaisuuden ääni jonka tausta oli jotain aivan muuta. Kuvaus paikalla oli hiljaisuuden sijasta vilkas tie. Kuvan otto paikalla ei ole mielestäni oikein väliä mutta jos sen mainostaa hiljaiseksi paikaksi tykkäisin että se myös olisi. linkki artikkeliin
Dokumenttielokuvien tekiä Errol Morris kirjoitti kirjassaan ”Valokuvat imevät itseensä vääriä olettamuksia kuin kärpäspaperi kärpäsiä” Pidämme valokuvia tosina ja teemme itse päätöksiä että tämä näyttää tältä joten se on niin mutta nykyään kuvia voi muakata miten tahtoo. Minusta se on kiva että kuvia pystyy muokkaamaan koska sillä voidaan saada upeita teoksia mutta silti vähän pelottaa koska ihmiset voivat helposti tehdä huijauksia esim. muokkaavat toisien ihmisten kuvia joksikin ei halutuksi jutuksi ja alkaa jakamaan netissä sitä ja kysymykseni on että miten sen voi estää ja onko se edes mahdollista.
Tekstissä kerrottiin vankilassa otetusta kuvasta ja juhlakolikosta josta Suomenkansa suutahti. Kuvaa pidettiin lavastettuna ja epäsopivana. Kolikko kuitenkin haluttiin arvostaa itsenäisyyttä ja kunnioittaa uhreja. Kuvan mielestäni olisi voinut silti julkaista koska tarkoitus oli hyvä. Mutta siitä olisi ollut hyvä olla kontekstia koska selvästi ihmiset tarvitsevat sen. Seuraavaksi tekstissä oli postimerkistä jonka nimi oli The Sound of Silence, hiljaisuuden ääni jonka tausta oli jotain aivan muuta. Kuvaus paikalla oli hiljaisuuden sijasta vilkas tie. Kuvan otto paikalla ei ole mielestäni oikein väliä mutta jos sen mainostaa hiljaiseksi paikaksi tykkäisin että se myös olisi. linkki artikkeliin
Kommentit
Lähetä kommentti